Karkkikranssi

Iänikuisten suklaakonvehtirasioiden tilalle voi pienenä viemisenä viedä karkkikranssin. 

Karkkivalinnalla saa kranssin ilmettä muutettua. Itse suunnittelen seuraavaksi tekeväni Fazerin sinisistä kera kultaisen nauhan.

Kranssin tekeminen aloitetaan muutaman ohuen oksan sitomisesta ympyräksi rautalangan avulla. Sitten vain ommellaan karkit kiinni kranssipohjaan. Mietiskelin seuraavan kranssin kohdalla kokeilevani kuumaliimaa pienenä tippana, jotta karkki olisi helposti napattavissa irti kranssipohjasta...

Koristeeksi kuivasin appelsiiniviipaleita kasvikuivurissa (onnistuvat myös saunan lauteilla jälkilämmöllä, 40 asteisessa uunissa luukku raollaan tai vain esim.leivinpaperin päällä pöydällä, tällöin vie vain hieman kauemmin aikaa). Kuivurissa tulivat kolmessa tunnissa valmiiksi. Tähti on tehty taikataikinasta ja maalattu valkoiseksi, tästä lisää myöhemmin.

Kyseiseen kranssiin meni vajaa 320 gramman rasia Julia-karkkeja.

Onhan se nyt hieman kauniimpi kuin suklaakonvehtirasia ja mikä parasta helppoa ja halpaa! 

Edit: Kyllä onnistuu kuumaliimapyssyllä, helpommin & nopeemmin. 

Koruja itse tehden

Täällä sitä hääräillään joulutunnelmissa niin innoissaan, ettei meinaa millään malttaa istahtaa koneen ääreen. Mutta jaettu ilo on tuplasti kivempaa, joten täältä ideoita joulunalusajaksi.

Nimittäin Niin Helmi -koruntekokutsut! Onnelisessa asemassa ovat Turussa ja sen lähiympäristössä asuvat. Homma toimii siis näin:

• Kutsu kotiisi 5-10 vierasta.
• Kerro vieraillesi, että kutsuilla jokainen saa tehdä itse omannäköisensä korut.
• Kerro, että osallistumismaksu kutsuilla on 7€/henki (ei koske emäntää).
• Kerro, että tuotteet maksetaan painon mukaan. Hinnat liikkuvat keskimäärin 4-20e välillä/koru. Maksu tapahtuu käteisellä tai tilinsiirrolla jonka eräpäivä on heti.
• Petra tulee paikalle n. 30min ennen kutsujen alkua.

• Kutsuille on hyvä varata aikaa vähintään 2-3 tuntia

Itse en ole kutusuja vielä pitänyt, mutta aion kyllä pitää. Vieraana olen ollut kolme kertaa. Näistä kerroista ovat syntyneet kuvissa näkyvät tuotokset, lukuunottamatta tuota sinistä avaimenperää/laukkukorua, sen nimittäin voitin arvonnassa.

Ihana Petra on apuna koko ajan ja helmivalikoima on valtava, kaikille löytyy varmasti sopivat helmet niin värien, kokojen, materiaalien sekä muotojen puolesta. 

Lapselle tehtävään koruun on hauska idea sujauttaa vanhemman puhelinnumero osaksi korua. Sitä ei tietysti toivottavasti ikinä tarvita, mutta jos sattuu niin, että lapsi ehtii vilahtaa silmistä niin puhelinnumero on kätevästi lapsen mukana. Tämä lapsen koru on tehty kuminauhaan, mutta puhelinnumerokorun ollessa kyseessä kannattaa se tehdä lukolliseksi niin lapsi ei saa itse korua pois niin helposti.

Joululahjoja muodostuu kutsuilla useita ja yllättävä innostus puree, ainakin minua, koruja tehdessä ja helmiä ihastellessa. Tuntuu, että hommaa voisi jatkaa loputtomiin. Niin Helmi -koruntekokutsuilla on myös korumalleja esillä, joten ei tarvitse huolestua ellei itsellä ole ideoita. Tämän hetken hittituote taitaa olla erilaiset avainhelminauhat.

Sitten vain kutsuja varaamaan, Tmi Petra Laitsalmi / 040 8460920 / http://niinhelmi.palvelee.fi/

Löydät Niin Helmi -korutenkokutsut myös facebookista tästä linkistä.

Kivoja itselle tai lahjaksi, helppoa!

Vanhojen joulupallojen tuunaus

Joulufiilistellessä kaivoin joulukoriste laatikoita ja käyttämättömiksi jääneet vanhahkot muoviset joulupallot sattuivat silmääni jotenkin surullisinakin. Niimpä päätin tuunata ne uuteen hohtoonsa.

,

Otin varastosta uutta ilmettä kaipaavat joulukoristeet sekä tapetoinnista yli jääneen liisteripurkin, lehtikorista sanomalehteä ja paperinpala kerrallaan sutimaan koristeen vanhaa pintaa peittoon.

Liisterin ollessa vielä märkä on helppo sirotella kimalletta koristeen pinnalle. 

Koristeiden kuivuttua vaihdan vielä narut. Raffin ilmeen vuoksi taidan kallistua juuttinaruun... Lisään kuvia vielä, kun ollaan lähempänä joulua ja saan koristeet esille.

Näitä voisi myös käyttää joululahjapakettien päällä nimilapun virkaa toimittamassa tai vain pakettia koristamassa.

Siitäpä siis joulupuuhasteluiden kimppuun. Olishan se ihan osuvaa tähän loppuun todeta, että onhan tämä nyt helppoa & halpaa! 

Omppuralli jatkuu

Vielä ehtii talviomenien osalta säilöä syksyä. Itseasiassa keräsin vielä viime viikonloppuna viimeiset omenat maasta, koska alkoi tuntumaan, ettei niitä ollut tarpeeksi varastossa jemmassa.

Olen aloittanut kuivattujen omenarenkaiden tehtailun. Eli kaikessa yksinkertaisuudessaan omenat kuoritaan, poistetaan kodat ja viipaloidaan. Sitten ne kuivuu kuivurissa noin 12 tuntia. Tuloksena tajuttoman hyviä, taatusti terveellisiä, omenasipsejä.

Kyseinen kuivuri on ostettu Hong Kongista Kaarinasta. Maksoi muistaakseni 30-35 euroa. 

Koemaistatin omenalastuja veljeni lapsilla, 3- ja 1,5 vuotiailla, ja hyvin kelpasivat. Pyysivät kotiinviemisiksikin pussilliset.

Jouluksi ajattelin laittaa omenasipsejä paperipusseihin. Jouluisilla kuvilla varustetut pussit ovat Ikeasta ja ruskea, vähän pienempi pussi, on Raision kauppakeskus Myllyn askarteluliike Inspiraatiosta. 
Mukava maistuva jouluvieminen ystäville niiden ainaisten suklaakonvehtien rinnalle, eikä maksa paljoo! :D 

Syksyn säilöminen jatkuu...

Kylläpä ehti omenat pyöriä terassilla tovin ennen kuin sain niitä jatkojalostettua. Tein perinteistä omenahilloa sekä kuivurin avulla kuivattuja omenarinkuiloita. 

Ensiksi omenat kuoritaan, poistetaan kodat ja pilkotaan paloiksi. Itse käytin ikeasta saatavaa omenan lohkojaa, joka poistaa kodan samalla, todella näppärä, suosittelen!

5 litraa omenalohkoja, 4 dl vettä, 1 kg hillosokeria, 1 rkl kanelia jauhettuna sekä 1 tl jauhettua muskottipähkinää. Keitetään hiljalleen kiehuen liedellä noin. 30 minuuttia. Itse tykkään, että hilloon jää hieman niin sanottua suu tuntumaa, jos haluaa hillosta täysin "sileää" niin keittoaikaa hieman lisää ja hillon voi myös painella sihvilän läpi.

Pestyt lasipurkit laitetaan uuniin 100 asteeseen noin vartiksi. Kannet kiehautetaan muutaman minuutin ajan kiehuvassa vedessä. Näin taataan hillon säilyminen talven yli jääkaapissa/viileässä. Kannattaa myös muistaa aina kotitekoista hilloa purkista lusikoitaessa, että on käytettävä puhdasta lusikkaa. Samaa lusikkaa ei voi käyttää esim. hillon levittämiseen ja laittaa sitten takaisin hillopurkkiin. Näin toimittuna hilloon tulee nopeasti hometta.

Sitten valmis hilloseos purkitetaan. Itse olin sattumalta menossa samana iltana synttäreille ja tietysti veljen lapsille piti myös viedä oma purkkinsa, joten koristelin PicMonkey -ohjelman avulla purkkeihin etiketit. 

Mietiskelin myös, että pitää tehdä hilloa vielä toinen satsi, josko tekisi jouluviemisiksi koreja, jotka sisältäisivät esimerkiksi itsetehtyä salaatinkastiketta, omenahilloa, kuivattuja suppilovahveroita, punaviinimarjamehua, saaristolaisleipää jne jne. Pitääpä laittaa idea mietintään.

Ja eiku säilömään tyypit, vielä on omenia puutarhoissa ja talviomenat säilyvät jouluun asti, helppoa ja halpaa! 

Ps. vinkkinä: omenan oma makeuskin riittää. Jos haluat tehdä omenahillon ilman lisättyä sokeria niin toimi samoilla ohjeillä, jätät vain sokerin lisäämättä. Säilö hillo pieniin rasioihin tai esim. minigrip-pusseihin pakkaseen. Ilman sokeria hillo ei säily jääkaapissa.

Sadonkorjuu osa 2

Halusin sadonkorjuun näkyvän myös keittiön sisustuksessa. Hetken mietin, miten sen toteuttaisin kuivattujen suppilovahvero purkkien, omena- ja luumu korien yms. lisäksi. Ajattelin, että tunnelmallista olisi säilöä pappan peltojen tunnelmaa ainakin syksyn ajaksi keittiöön, joten päädyin yksinkertaiseen ratkaisuun ja hain pellolta vehnää ja leikkasin ne korkeaan maljakkoon sopiviksi. Koristeeksi kiedoin pitsinauhan rusetille. Helppoa ja halpaa!

Vehnät olisi pitänyt kerätä hieman aiemmin. Nyt ne ovat hieman sateiden runtelemia, mutta silti kovin sympaattisia.

Vehnämaljakon sijoittamien ei kerrasta tyydyttänyt, mutta lopputulokseen olen tyytyväinen, yksinkertaista & kaunista. Siinä se nyt henkii syksyn tunnelmaa, kunnes on aika ehkäpä jonkin jouluisen jutun. Myös pimeiden iltojen huutaessa tunnelmavalaistusta saattaa asetelma saada häädön. Kivointa mielestäni näissä on se, että kyllästyessä voi surutta tuunata uuden silmänilon hyllyn kulmaan vanhan tilalle, aikansa kutakin. 

Inspiroivaa syksyä joka kotiin!

Sytykeruusujen tehtailu

Syysiltojen iloksi voikin jo hiukan pohdiskella joululahjoja. Kyllä se joulu tulee nopeasti, uskokaa vain! Siksi ja koska kesän aikana kertyneet munakennot eivät yksinkertaisesti mahtuneet enää mihinkään jemmaan aloitin sytykeruusujen tehtailun.

Munakennosta revitään "kupit" erilleen ja kennon kannesta ja reunoista revitetään ja pyöritetään täyte "kuppiosan" sisälle ruusun terälehdiksi.

Kun munakennoruusuja on tehty haluttu määrä sulatetaan steariinia vesihauteessa, johon pihtien avulla munakennoruusut dipataan kahteen tai kolmeen kertaan, riippuen kuinka peittävän kerroksen steariinia haluaa. Itse dippasin kolmeen kertaan, koska halusin kunnolla punasen värin erottuvan. Käytin steariinina yksinkertaisesti vanhoja kynttilän loppuja sekä seassa halpoja käyttämättömiä kynttilöitä. Näin koin pääseväni helpoimmalla, eikä tarvikkeita tarvinnut hakea tarjoustaloa kauempaa. Valitisin punaisen värisiä kynttilöitä joulua silmällä pitäen. Yksi sytykeruusu palaa noin viisi minuuttia ja todella toimii, minkä tahansa tulipesän sytyttäjänä.

Asettelin sytykeruusut Ikeasta ostetuille tarjottimille (a`5€). Kaveriksi päälystin erikokoisia tulitikkuaskeja vanhoilla tapeteilla. Koristeeksi valmiita askarteluun tarkoitettuja tarrakiinnitteisiä kuusia, tähtiä jne. 

Lahjapaketin päälle kijoitin hyvää joulua lasten leimasinkirjaimilla sekä leikkasin viime joulun verhokankaasta jääneistä paloista merry christmas joulupallo -tilkun jonka liimasin koristukseksi. Nimi-sydämen tein taikataikinasta, maalasin sormiväreillä punaseksi sekä kirjoitin nimen pensselin avustuksella valkoisella sormivärillä. Valkoinen sydämen tein virkkaamalla valkoisesta trikookuteesta ketjusilmukoita rautalangan ympärille ja työn oltua tarpeeksi pitkä päätin kuteen, pyöritin rautalangan päät toistensa ympärille ja muokkasin koko työn sydämenmuotoon. Kirjoitan taikataikinan ja virkatun sydämen ohjeet vaikka tarkemmin myöhemmin. 

Vaihtoehtoisesti sellofaaniin kiedotusta paketista tulisi myös kaunis.

Nappaa tästä vinkki todella helppoon, edulliseen sekä mieluiseen joululahjaan!

Sadonkorjuu

Syksyn parhaimmistoon kuuluu sadonkorjuu. Jollain alkukantaisella tavalla on inspiroivaa valmistutua talven tuloon sulloen kesän iloja säilöön. Nyt oli vuorossa basilikan sadonkorjuu. Lehdet olivat päässeet jo ylisuuriksi ja muutamat lehdet olivatkin jo hieman kellastuneet. Muutamia päiviä olin askaretta lykännyt ja nyt lopulta tartuin toimeen. Mikä tuoksu puuhaa siivittikään!

Silppusin suuret lehdet pieniksi saksilla (sanotaan, ettei tavallisia saksia saisi käyttää, muttei kukaan ole vielä perustellut miksei niin hyvin, että olisin muuttanut tapani. Joten kyllä, saksilla.)

Itse kasvattamalla saa helposti ja halvalla yrttejä. Lisäksi ne ovat oiva somiste koko kasvukautensa ajan. Vielä kun valitsee omaa silmää mielyttävän
sekä sisustukseen sopivan ruukun niin yrteistä on hurmaavan tuoksunsakin lisäksi iloa. 

Siellä ne nyt odottavat pakkasen suojissa sitä kirpsakkaa talvipäivää, kun tomaattimozzarella-piirakan täytteeksi ripottelen itse kasvattamat basilikat. Sitten viltin alla teekupin kera nautiskelen palan piirakkaa... On talven lähestymisessäkin puolensa, eikö vain.

Kankaisen korin tekeminen

Välillä vähän "kevyemmän" tai ainakin vähemmän työlään aiheen pariin. Helpolla piristystä esimerkiksi kylpyhuoneeseen uuden pyhkeen kera saa kankaasta valmistetulla korilla. Korin ilme muuttuu kuosivalinnan ja koon myötä. Kengille tarkoitettua vettähylkivää spraytä suihkutettaessa pieni kangaskori toimii myös kukkien/yrttien uloimpana kukkaruukkuna (sisimmäiseksi kannattaa laittaa vedenpitävä ruukku).

Tekeminen aloitetaan valitsemalla pääty-ympyröiden koko, joka siis määrää tulevan korin koon. Ympyrän mallin voi ottaa esimerkiksi salaattikulhosta ellei satu harppia olemaan lähistöllä. Mittaamalla ympyrän halkaisija eli pituus reunasta reunaa saadaan selville ympyrän kehän pituus (p=∏d, jossa d=ympyrän halkaisija), joka on suorakulmaisen kangaskaitaleen toisen reunan pituus. Saattaa kuulostaa hankalalta, mutta sitä se ei ole. 

Tässäpä esimerkki:

Korin pohjan ympyrän halkaisija on 20 cm.

Korin pohjan kehän pituus= ∏(=3,14)*20cm=62,8cm

Eli tarvitaan kaksi ympyrää joiden halkaisija on 20cm+1cm saumavara sekä suorakaitaleen muotoinen kangaspala, jonka toinen sivu on 62,8cm+1cm.

Korin halutun korkeuden mukaan valitaan suorakaitaleen toisen sivun pituus. Huomioitavaa on, että kangas tulee korin reunoilta kaksin kerroin sekä yläreunan taitos. Esimerkki ks.korin reunan pituus on 60cm+2cm (saumavara sekä ylä-, että alareunaan). Tällöin korin korkeudeksi jää 20 cm ja yläreunan taitteeseen on varattu 10 cm. Ommellaan siis lieriö ks.kuva alla (r=ympyrän säde eli 2r=d eli ympyrän halkaisija)

Nuppineuloilla mallataan pääty-ympyrät suorakaitaleen runoihin kiinni oikeat puolet vastakkain. Ompelu aloitetaan ompelemalla suorakaitaleen reuna, kuitenkin jättäen alareunaan 10-15 cm aukko, josta työ saadaan lopuksi käännettyä. Sitten ommellaan ympyrän kehä kiinni suorakaitaleeseen. Lopuksi käännetään työ jätetystä aukosta ja omellaan aukko työn oikealta puolelta nätisti umpeen. Koska viimeinen sauma jää näkyviin kannattaa aukko pitää mahdollisimman pienenä ja sellaisessa kohdassa, että se jää korin pohjalle.

Nyt käsissäsi on siis lieriö eli "putkilo", josta asetat puolesta välistä alkaen kankaat sisäkkäin, pohjat päälleikkäin ja viimeiseksi käännät yläreunan taitteen. Kuva alla on todella huono, mutta toivottavasti selkeyttää asiaa.

Taitoksen korkeudella on helppo muuttaa korin ilmettä käyttötarpeen mukaan.

Helppoa ja halpaa, eikun somistamaan!

Etupihan ehostus

Ongelmana oli pitkään ollut pääoven käytön vähäisyys. Lähestulokoon kaikki, vieraat sekä me itse, käyttivät sisäänkäyntinä kodinhoitohuoneen ovea. Kuten arvata saattaa se tuppaa olemaan se sotkuisin paikka kodista, joten en ollut kovinkaan mielissäni pyykkien yms. toivottaessa viereaat tervetulleeksi. Niimpä kulkureittiä pääovelle päätettiin entrata.

Ratkaisuna oli se, että olemassa oleva kivimuuri avattiin portaiden kohdalta ja siitä tehtiin kiviportaat kaarevana kohti pääovea. Perinteisin konstein eli omin kätösin kaivettiin lapiolla portaiden pohja muotoonsa. Parinkymmenen sentin jälkeen maa oli hiekkaa ja kiveä, joten sen kummempi maa-aineksen vaihto ei ollut tarpeen. Tarpeeksi kaivettuamme kärräsimme hiekkaa, jonka päälle Ritarikivestä ladoimme portaat. Askelman nousun reunaan käytimme jo olemmassaolevia muurikiviä siten, että tasainen alapuoli jäi näkyviin.

Kivetyksen tekemisessä maltti on valttia, homma ei etene hetkessä, eikä valmistu päivässä. Pohjatyöt eivät myöskään ole oikea paikka tinkimiseen.

Lopputulos kuitenkin palkitsee, joten kannattaa tehdä tarkkaa työtä ja heiluttaa vatupassia ahkeraan.

Kivetyksen valmistuttua oli aika tehdä puuterassi talon seinustalle sekä uusia ovelle johtavat portaat. Maan pintakerros kuorittiin pois ja terassin rakenteet tehtiin 30x30 cm betonilaattojen päälle. Betonilaattoja tuli lopulta yli 40, joten niitä ei asennettu passiin suhteessa toisiinsa vaan käytettiin pattinkisia "jalkoja". Puutavarat ovat Puukeskuksesta.

Terassilautana on vajaakanttinen painekyllästetty ruskea. Lopulliseksi väriksi tulee Tikkurilan Valtti keloharmaa. Laudassa valmiina oleva ruskea sävy haalistuu pois yhden kesän aikana, joten se ei vaikuta lopullisen värisävyn valintaan.

Portaat haluttiin tehdä kulmalla, jotta kulkeminen, ovelle päin katsoessa oikealle, olisi mahdollisimman vaivatonta. Teimme portaiden alle terassilaudoituksen valmiiksi ja sen päälle rakensimme portaiden rungon.

Vihdoin suurimmat pinta-alat valmistuivat. Otsalaudat ovat tietysti täyskanttista, koska reunat jäävät näkyviin. Vielä oli tehtävä viimestelyt eli rimotukset sekä kaide. Kaiteiden rimotuksessa on käytetty vajaakanttista painekyllästettyä lautaa joka halkaistiin puoliksi. Tällöin ostotilanteessa on valikoitava lautoja siten, että kantit on ehjiä. Käsikaiteena täyskanttinen terassilauta. Nappaa tästä oivat säästövinkit! ;)

Rimotukseen käytimme valmiiden rimojen korkean hinnan takia täyskanttista painekyllästettyä lautaa, joka halkaistiin kolmeen osaan ja asennettiin kantti eteenpäin. Rimotukset ovat kiinnitetty silmuruuveilla, joten tarvittaessa ne on helppo nostaa pois paikoiltaan ja terassin alustaa voi käyttää esimerkiksi säilytystilana. Osassa kuvista näkyy jo lopullinen keloharmaa sävy/Tikkurilan Valtti.

Taas kerran, budjettisyistä, valitsimme terassin ja kivetyksen väliin istutusalueen. Halusimme pitää kohdan helppohoitoisena, joten päädyimme neljään pallotuijaan (a`20,00€/Tammisillan puutarha) sekä neljään pylväsvalaisimeen (Massive Utrecht/a`35,00€/Bauhaus), pintamateriaalina luonnonkivet (lähes kaikki otettu talteen projektin alun kaivamisvaiheessa). Valaisimia valitessa kannattaa tarkastaa sisältääkö valaisin polttimon. Pakkasenkestävät energiansäästölamput ovat suhteellisen arvokkaita, joten parinkympin hintaero valaisimissa saattaa johtua vain siitä, ettei halvempi valaisin sisällä polttimoa.

Viittä vaille valmis! Nyt toivotaan muutamaa sadetonta päivää, jotta ehdittäisiin sutia terassiöljy koko terassin pintaan. Kalustaminen ja somistaminen taitavat jäädä ensi kevääseen, kuten myös odotus että etualan kukkapenkin kasvit valloittavat koko alueensa. 

Tässä vielä ennen ja jälkeen -kuvat rinnakkain. Tarkkasilmäiset huomaavat, että talo on vaihtanyt väriä kuvien ottamisen välissä.